Nahka

Nahka

OMINAISUUDET 

Nahka eri muodoissaan on eräs merkittävimmistä ihmiskunnan käyttämistä luonnonmateriaaleista ja nahan valmistuksella on pitkät perinteet. Uusien keinokuitujen rinnalla nahka on edelleen materiaalina arvostettu ja sillä on lukuisia käyttökohteita vaatteista jalkineisiin ja pienesineistä huonekaluihin.
Nahka koostuu kollageenikuiduista. Kollageenirakenne on monitasoinen, muodostuen kollageenimolekyyleistä, joilla edelleen on neljä makromolekulaarista tasoa. Ensin molekyylit pakkautuvat yhteen järjestäytyneeksi rakenteeksi, jota kutsutaan fibrilliksi. Fibrillit järjestäytyvät suuremmiksi kimpuiksi ja edelleen suuremmiksi yksiköiksi, kunnes lopulta muodostavat kuitunippuja.

Kaikkien selkärankaisten nahka koostuu pääpiirteittäin kolmesta eri kerroksesta, jotka eroavat toisistaan niin rakenteeltaan ja kemialliselta koostumukseltaan kuin fysiologisilta ominaisuuksiltaan. Kerrokset ovat orvaskesi, verinahka ja nahan alaosa.

Parkittu nahka sisältää nahkatyypistä ja parkitsemisen menetelmästä riippuen 45-75 % nahkaosia, 8-45 % parkkiaineita, 1-25% rasvaa, maksimissa 3% väriaineita ja pigmenttejä sekä 8-15% kosteutta. Kasvikunnasta peräisin olevien parkkiaineiden käytössä niiden osuus nahan koostumuksessa on maksimissaan 30%.

KÄYTTÖ

Nahkaa käytetään pääasiallisesti jalkineiden, vaatteiden, kalusteiden, ajoneuvojen, laukkujen ja vöiden osissa. Joka vuosi tuotetaan noin 500 000 tonnia eli noin 1,5 miljardia neliömetriä nahkaa.
Nahan rakenne ja ominaisuudet ovat eri elämillä hyvin erilaisia joten kaikista nahoista ei voi valmistaa samoja nahkalaatuja. Eri eläinten nahoilla on tyypillisiä rakenteellisia eroja, kuten paksuus, kuiturakenne jne. Siksi esimerkiksi ohut lampaannahka ei kelpaa kengänanturanahaksi eikä paksu häränvuota sovellu hienoihin käsineisiin.

SAATAVUUS

Paikallisilta metsästysseuroilta voi saada peuran- ja hirvennahkoja. Lähiteurastamoilta taas voi saada aivoja sekä ihraa parkitusta ja rasvausta varten. Suoraan eläinten kasvattajilta voi saada eläinten vuotia ja valmista nahkaa voi myös ostaa nahkaliikkeistä.

LINKIT

Nahan valmistusprosessi:
http://www.lapna.fi/valmistus.htm
http://www.nahkurinverstas.fi/valmistusprosessi.html
Nahan muokkaaminen:
http://wikikko.info/wiki/Nahan_muokkaus


Lähteet:
http://www.kxd.fi/nahan_faktat
http://www.ketek.fi/oske/Selvitys_NanoNahka_Ikonen_18052011.pdf
http://rihmasto.fi/sites/default/files/nahkaopas.doc
Harrastajanahkurin käsikirja. Jouko Esklinen ja Kari Franck. Datafun 1999.

 

Parkitseminen


Parkitsemisen tarkoituksena on tehdä herkästi pilaantuvasta, lämpöä huonosti kestävästä vuodasta säilyvä, lämpöä kestävä, hyvin muokkautuva ja miltei ikuinen raaka-aine moniin eri käyttötarkoituksiin. Parkitun nahan ominaisuudet riippuvat hyvin paljon käytetystä parkitsemis-menetelmästä.
Parkita voi käyttämällä luonnonmateriaaleja kuten puunkuorta, hapanlientä, härskiintynyttä rasvaa tai aivoja.

Kasviparkitus

Kasviparkitus tapahtuu käyttämällä tanniineita (engl. tannin = parkkiaine) sisältäviä kasvinosia. Monet kasvit ja elintarvikkeet kuten tee, viini, mustikat ja mansikat sisältävät tanniineita, mutta parkitsemiseen on helpointa käyttää puun kuoria.
Parkitsemiseen tarvittava määrä puun kuoria riippuu paljon siitä, että kuinka paljon käytetyn puun kuori sisältää tanniineja. Sopiva määrä on kuitenkin yleensä noin kaksi kertaa parkittavan nahan paino. Parkitsemiseen sopivia suomalaisia puita ovat mm. koivu, leppä, jotkin pajut ja tammi.

Öljyparkitus

Tekee nahasta vedenpitävän ja vettähylkivän. Käytetään härskiintynyttä rasvaa, yleensä eläimen omia aivoja jotka riittävät koko nahkaan. Aivot möyhennetään tehosekoittimessa tai survomalla veden kera pastaksi, joka levitetään nahalle. Parkitus kestää vain pari päivää (vrt. kasviparkituksen pariin viikkoon).