Paju

Tietoja: Luotu 02.07.2010; Viimeksi päivitetty 21.01.2014

OMINAISUUDET:

Pajut kuuluvat pajukasvien (Salicaceae) heimoon. Jotkin pajulajit eroavat huomattavasti toisistaan, mutta toiset muistuttavat niin paljon toisiaan, että lajin määrittäminen on hankalaa.

Jokaisella pajulajilla on omat ominaisuutensa, ja ominaisuudet määräävät pitkälti, mihin käyttötarkoitukseen lajit sopivat. Myös eri pajulajien värit vaihtelevat, joten punontatöissä voi leikitellä eri väreillä. Pajun käyttöominaisuuteen vaikuttaa myös kuivaustapa ja keruuajankohta.

KÄYTTÖ:

Paju on monipuolinen luonnonmateriaali. Pajua voi käyttää sekä tuoreena että kuivattuna ja sen jälkeen liotettuna, kuorittuna tai kuorellisena. Pajusta on perinteisesti tehty pajupillejä. Siitä voi myös punoa erilaisia tarve- ja koriste-esineitä. Perinteinen punontatyö on pajukori. Pajusta voi punoa kaikenkokoisia ja -näköisiä säilytysastioita. Pajusta voi myös punoa kukkatukia, tarjottimia, pajupalloja ja lintuja sekä muita käyttö- ja koriste-esineitä: vain mielikuvitus ja omien sormien näppäryys on rajana. Muita pienempiä pajuesineitä ovat esimerkiksi saippualausta, avaimenperät, ritsat, kynät ja kaulakorut.

Myös elävästä pajusta voi tehdä pajutöitä. Eläviä pajuja voi käyttää isompiin rakennelmiin esimerkiksi puutarhojen aitoihin, portteihin, majoihin ja muihin somistustöihin.

Pajun lehdistä ja juurista on valmistettu lääkettä kuumeen hillintään ja reumaan. Pajunkuori sisältää salisylaatteja, jotka muuttuvat ihmisen elimistössä salisyylihapoksi ja se toimii tulehduskipulääkkeenä. Kuorta voi käyttää myös nahan parkitsemiseen ja lankojen värjäykseen. Kuoresta voi myös punoa köyttä.Koska paju on nopeakasvuinen, se kerää paljon ravinteita ympäristöstään. Esimerkiksi pellon ja vesistön välissä paju toimii ravinteiden suodattimena. Nopeasti kasvavat pajut voidaan myös hyödyntää energiapuuna.

Pajua on myös käytetty isommiksi nipuiksi ja matoiksi sidottuna eroosiolle herkissä paikoissa mm. vesistöjen rannoilla.

Kuoripajua voi kerätä syksyllä heti lehtien pudottua ja keruuta voi jatkaa tammikuun loppuun. Syksyllä ja alkutalvella paju on sitkeintä.. Punontapajun tulee olla oksatonta, mahdollisimman suoraa ja sillä on oltava mahdollisimman pieni ydin.

Pajut voidaan lajitella nippuihin pituuden ja paksuuden sekä värin mukaan. Pajuniput kuivataan pystyasennossa ulkovarastossa, jota ei lämmitetä. Kuoripajujen kuivuminen kestää noin puoli vuotta. Punontaa varten kuivattuja pajuja liotetaan vedessä 3-8 vuorokautta. Jos liotusvesi on lämmintä, irtoaa kuori helposti punottaessa.

Kuorittua pajua kannattaa kerätä keväällä, kun lehdessä ei ole vielä kantaa, jolloin kuori irtoaa helpoimmin. Kuorta voi käyttää esimerkiksi köydentekoon. Kuoritut pajut voivat kuivua muutamassa tunnissa ulkona. Sen jälkeen pajut niputetaan varastoon. Liotus on kuoripajua nopeampaa: jopa muutaman tunnin liotus riittää ohuimmille pajuille.

Elävissä pajutöissä pistokkaat tulee istuttaa heti roudan sulettua, ja pajuja on kasteltava runsaasti viikoittain.

SAATAVUUS:

Pajua kasvaa sekä luonnonvaraisena että viljeltynä. Viljelty paju on usein suorempaa, pidempää ja tasalaatuisempaa kuin luonnonvaraiset sukulaisensa. Pajua on helppo lisätä pistokkaista.

Luonnonvaraisten pajujen keruuseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Luonnonvaraista pajua löytyy ojanvarsilta, tienvarsilta, junaratojen läheisyydestä sekä joutomailta.

http://www.marjamaenpajutila.fi/ Marjamäen pajutila

http://www.sunniemenpajutila.fi/ Sunniemen pajutila

http://www.pajua.fi/pajutila.htm Nygårdin pajutila

http://www.koiramaenpajutalli.fi/ Koiramäen pajutalli