Kasvivärjäys

Värjääminen luonnonaineksilla

Artikkeli luonnonväreillä värjäämisestä. Artikkeli on julkaistu ProNatMat-pääjulkaisussa Promoting Natural Materials. Katso artikkeli tästä.

Dyeing2-800

Kasvivärjäys

Ominaisuudet

Kasviväreillä tarkoitetaan kasveja ja sieniä, joista saadaan väripigmenttejä, jotka ovat syntyneet maapallon luonnon kehityskulun tuloksena. Kaikista kasveista ja sienistä lähtee jonkun verran väriä. Väriaineita on myös hedelmissä ja vihanneksissa. Värin voimakkuuteen ja sävyyn vaikuttavat esimerkiksi ilmasto-olosuhteet, kasvupaikka, auringonvalo, maalaji ja maan kosteus.

Kasveissa väriaine voi sijaita vain yhdessä paikassa kasvia. Esimerkiksi matarakasvit, joissa punainen väriaine on kertynyt kasvin juuriin, Joistakin kasveista saadaan useita värejä kasvin eri osista.

Kuituun kiinnittyvä väri ei ole aina sama kuin kasvissa. Esimerkiksi haavankeltajäkälä antaa nimestään huolimatta punaista ja sinistä väriä, käsittelytavan mukaan. Osa kasvien väriaineista on öljy- tai alkoholiliukoisia. Esimerkiksi mäkikuisman (hypericum perforatum) kukat, jotka alunapuretuksella antavat keltaista väriä mutta värjäävät alkoholiin liuotettuna materiaalin punaiseksi.

Käyttö

Luonnonväreillä värjätään lähinnä eläin- eli proteiinikuituja eli villaa ja silkkiä. Proteiinikuituihin väriaineet tarttuvat helposti, usein ilman mitään apuaineita tai yksinkertaisen puretuksen avulla. Myös selluloosakuituja, kuten pellavaa tai puuvillaa, voidaan värjätä luonnonvärein, mutta niille on tehtävä rankka lipeäkäsittely, joka irrottaa kuituja suojaavan vahakerroksen. Kasviväreillä voidaan värjätä myös puuta, olkia ja paperia.

Helpoin tapa värjätä on keittovärjäys, mutta yhä suositummaksi on tullut ns. kylmävärjäys. Värjäysliemeen tuotetaan käymisprosessi, joka siis irrottaa ja kiinnittää värin materiaaliin. Prosessi kestää viikoista kuukausiin ja tällä menetelmällä voidaan värjätä sekä kasvi- että eläinkuituja. Kylmävärjäyksessä ei tarvitse pakosta käyttää luonnolle epäystävällisiä kemikaaleja.

Saatavuus

Luonnosta värjäysmateriaaleja kerätessä on pidettävä mielessä jokamiehenoikeudet. Jotkut väriä antavista kasveista ja sienistä ovat harvinaisia tai uhanalaisia. Kasvien ja sienien hyvä tunteminen on osa vastuullista toimintaa. Luontoa kunnioittava värjäri tunnistaa lajin ennen poimimista ja kerää materiaalia jälkiä jättämättä. Kasveja kerätessä on syytä keskittyä lajeihin, joita on runsaasti saatavilla ja jotka ovat yleisiä.

Käpyjä ja terhoja saa kerätä maasta. Käpyjä voi väripataan kerätä läpi vuoden. Parhaiten väriä antavat talven ajan levänneet kävyt. Elävästä tai kuolleesta puusta kääpiä saa kerätä vain maanomistajan luvalla. Paras yksivuotisten kääpien keruuaika on syksyllä ennen lumen tuloa. Monivuotisia kääpiä voit kerätä värjäykseen tai paperin tekoon ympärivuoden. Otollisia käävänkeräyspaikkoja ovat muutaman vuoden vanhat hakkuuaukeat. Sieniä saa kerätä maasta jokamiehenoikeuksia noudattaen.

Jäkälän, sammalen, naavan ja turpeen keräämiseen tarvitaan lupa maanomistajalta. Jäkälää suositellaan keräämään kasvupaikaltaan irronneista paikoista, jolloin suojellaan hitaasti uudistuvaa jäkäläkasvustoa. Irronneita jäkäliä löytyy esimerkiksi metsätöiden jäljiltä, metsäteiden varsilta ja puusta pudonneista oksista.

Maahan pudonneita oksia ja risuja saa kerätä. Havupuiden oksien, lehtipuiden lehtien sekä kaarnan tai tuohen keruu vaatii maanomistajan luvan. Kaarnaa tai puun kuorta tule koskaan ottaa kasvavasta puusta, sillä puu alkaa kärsiä. Puunkuorta löytyy helposti esimerkiksi halkopinoista, sahoilta, puutarhasta tai kaupungin puistoryhmältä. Nuoren puun kuori sisältää enemmän väriä kuin vanhan.

Rauhoittamattomia luonnonkukkia, kuten pietaryrttiä, voi kerätä väripataan jokamiehenoikeuksia kunnioittaen. Vihreitä kasveja, kuten nokkosta, lupiinia ja sananjalkaa on parasta kerätä ennen kukintaa. Väriainetta on silloin kasvissa eniten. Tuoreet ruohokasvit käytetään värjäykseen heti. Kukat kerätään vasta puhjenneina ja aurinkoisella ja kuivalla ilmalla. Hitaasti uusiutuvien varpujen, mataroiden ja liekokasvien keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa. Keruusta ei saa jäädä jälkiä luontoon. Juurien keruuaika on myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä. Juurien sisältämä väri on voimakkaimmillaan, kun kasvien maanpäällinen osa on kuihtunut.

Yleisiä luonnonvärikasveja

Haapa (Populus tremula) on yleinen koko Suomessa. Haavan lehdistä saa keltaista väriä. Kuivatusta haavan kuoresta saa vaaleanruskeaa.

Kataja (Juniperus communis) on yleinen koko Suomessa. Se kasvaa sekä havu- että lehtimetsissä. Katajan havuista saadaan harmahtavaa väriä ja katajan marjoilla voi kokeilla värjätä ruskean sävyjä.

Kielo (Convallaria majalis) kasvaa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa. Se kasvaa rinteillä, metsänreunoilla ja valoisissa metsissä. Kielo on kokonaan myrkyllinen. Kielon lehdet kerätään väripataan syksyllä nahistuneina. Lehdistä saadaan oranssinkeltaista väriä.

Koiranputki (Anthiriscus sylvestriskasvaa koko Suomen alueella peltojen pientareilla, niityillä ja teiden reunoilla. Koko kasvista saadaan kellanvihreää väriä, rautapuretuksella harmaanvihreää.

Koivu (Betula-suku) kasvaa yleisenä koko Suomessa. Koivun alkukesän lehdistä saadaan keltaista väriä. Koivun tuohi antaa vaaleanruskeaa ja tuohen alla oleva kuorikerros punertavan ruskeaa väriä. Vanhoista koivuista saattaa löytää useita värjäykseen kelpaavia kääpälajeja, kuten taulakääpää ja pökkelökääpää.

Nokkonen (Urtica dioica) on tunnettu koko Suomessa. Se kasvaa typpipitoisessa maassa, esimerkiksi pihoilla, merenrannoilla ja metsänreunoilla. Nokkosesta saadaan sammalenvihreää väriä. Värjäyksen lisäksi nokkosta käytetään kuitumateriaalina tekstiileihin ja paperiin sekä yrttikasvina.

Poronjäkälä (Cladonia Stellaris) on yleinen koko Suomessa. Se kasvaa kuivissa kangasmetsissä, kallioilla ja tuntureilla. Poronjäkälä sisältää puretusainetta ja siitä saadaan kellertävänruskeaa väriä.

Veriseitikki (Cortinarius sanguinea) kasvaa yleisenä koko Suomessa. Sieni on pienikokoinen, sen lakki on halkaisijaltaan alle 3cm. Veriseitikki kasvaa kosteassa kuusimetsässä sammalten joukossa. Veriseitikistä lähtee voimakas punainen väri.

Lähteet:
Luonnonvärjäys 2008, Tetri Anna-Karoliina, Multikustannus
Wikikko – koko kansan taitopankki

Linkit

Lisää tietoa väreistä ja värjäyksestä sekä perutus- ja värjäysohjeita:
http://edu.turku.fi/tiimalasi/varjays.html
http://kasvivarjays.nettisivu.org
http://www.coloria.net/
http://riihivilla.blogspot.com/