Savi

Luonnollinen savi ja ilmastonmuutos

Artikkeli luonnollisesta rakentamisesta ja savesta. Artikkeli on julkaistu ProNatMat-pääjulkaisussa Promoting Natural Materials. Katso artikkeli tästä.

LIVONSAARI  2012 IMG 0043-800

Kevytsavi rakennusmateriaalina

Artikkeli kevytsaven ominaisuuksista. Artikkeli on julkaistu ProNatMat-pääjulkaisussa Promoting Natural Materials. Katso artikkeli tästä.

IMG 0217-800

Polttamaton savi

Ominaisuudet

Savella on alhainen tasapainokosteus ja hyvä kosteuden käsittelykyky. Kuiva savi toimii hyvin yhdessä puun ja muiden orgaanisten ainesten kanssa ehkäisten niiden lahoamista ja tasoittaa tehokkaasti huoneilman kosteudenvaihtelut. Savi ”hengittää” ja savi on täysin palamatonta, massiivinen savirakenne eristää hyvin ääntä ja on akustisesti hyvä materiaali. Puhdas savi on hajutonta eikä siitä erity terveydelle haitallisia aineita ja savi estää sähkömagneettista säteilyä. Saven massiivisuus auttaa pitämään huonelämpötiloja tasaisena ja tarjoaa mahdollisuuden energian varastointiin. Savella on hyvä puristuslujuus ja savirakenteita voidaan toteuttaa omatoimisesti, kun työtekniikkaan on saatu asiantunteva opastus. Savea voi kierrätettää ja hävittäminen on ongelmatonta (purettua savirakentamismateriaalia on mahdollista käyttää rakentamisessa uudelleen tai saviaines voidaan hävittää ongelmitta palauttamalla se luonnon kiertoon).

Käyttö

Ensisijaisesti polttamatonta savea voi käyttää rakennusmateriaalina, esim. tiilet, harkot, massiivi-, kevyt- ja pölkkysavitekniikka, rappaus, savilaatat ja sisustuselementit.

Saatavuus

Savea löytyy runsaasti Suomen maaperästä, erityisesti Lounais-Suomessa löytyy erinomaista rakennussavea kaikkialla.

Savirakentamisen historia

Muutama kappale savirakentamisesta M. Palolillen opinnäytetyöstä, saatavilla MTÜ Vanaajamajan nettisivuilta:

Savea on käytetty rakennusmateriaalina ympäri maailmaa ikimuistoisista ajoista lähtien. Maailman vanhimmat talontapaiset asumukset, jotka sijaitsevat tämän päivän Syyriassa ja ovat 10 000 vuotta vanhoja, olivat luultavasti pyöreitä savirakennuksia, jotka oli rakennettu puolittain maahan. Savi oli yleinen rakennusmateriaali Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Hannibalin sotavoimat toivat muinaiset afrikkalaiset savirakennusperinteet Espanjaan 220 ajanlaskun alun jälkeen, missä sitä käytettiin erityisesti maan eteläisissä osissa (Andalusiassa). Euroopassa savirakennukset ovat erityisen yleisiä Saksassa, missä savea käytettiin puurakennuksien seinien rakentamiseen (Pertma, 1923).

1920-luvulle asti suomalaiset maatalouskäsikirjat suosittelivat savea parhaana materiaalina ladonrakennukseen (Kaila, 1999). Virossa on tuhansia savirakennuksia, varsinkin maan eteläisessä osassa, missä monet niistä voidaan nähdä. Neljä rakennusperiodia voidaan erottaa toisistaan Viron historiassa: 1. 1850-1870; 2) 1870-1900; 3) 1906-1914; 4) 1920-1940 (Keskküla, 2001). Siellä missä ennen oli Jõgevesten kartano Valgan maakunnassa, siellä on savirakennuksia 1700-luvun alusta. Savea käytettiin pääasiassa tallien ja latojen rakentamiseen, mutta myös aittoja, pajoja, myllyjä ja jopa saunoja rakennettiin savesta.

Savirakennuksia pystytettiin lähinnä maalle, mutta on muutamia esimerkkejä kaupunkiin rakennetuista savirakennuksista (kuten talo Vambola-kadulla Tartossa). Johannes Pertman teokseen ”Saviehitused” (Savirakennukset) 1923 viitaten, näyttää siltä, että suurin osa savirakennuksista rakennettiin Viljandin ja Tarton maakuntiin. Muutamia rakennuksia oletetaan olleen pohjoisemmassa Virossa, kuten asuintilat Konstantin Pätsin maatilalla ja talli Lükatissa lähellä Piritaa. Sama lähde mainitsee, että ei ollut tahtoa kehittää savirakentamista silloisessa Petserin ja Läänen maakunnissa. Tästä informaatiosta voidaan päätellä, että savirakennuksien rakentaminen kehittyi nopeasti tänä tiettynä aikana, koska niitä on melkoisesti Setomaalla tänään. Kun tehtiin kyselyjä paikallisten keskuudessa kenttätyön aikana tavoitteena määrittää rakennusajat, tuli selväksi että useimmat niistä oli rakennettu Viron tasavallan luomisen ja Toisen maailmansodan välillä.

Yhteenveto raakasavirakennuksista Viron kansallismuseon kokoelmasta:

Tarkempaa tietoa savirakennuksista on koottu Viljandin maakunnan pohjoisemmissa osissa. Seuraavat tekstit ovat Viron kansallismuseon (EA 187 lk 402-424) etnografisista arkistoista.

Raakasavi on yksi rakennusmateriaali, jota talonpoikien keskuudessa käytettiin Viljandin alueella, puun ja kiven ohella. Tätä luonnonmateriaalia käytettiin lähinnä latojen rakentamiseen, mutta toisinaan myös asuntojen, vilja-aittojen ja myllyjen rakentamiseen. Useimmat savirakennukset (”rehielamus” mukaan luettuna) on rakennettu Kolga-Jaanin piirikunnassa.
Raakasaven käytöstä seinien valmistamissa tuli yleisempää 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Näyttää siltä, että kartanoiden oli pakko käyttää samanlaisia materiaaleja puun puutteen vuoksi, vaikka se näyttää johtuneen yrityksistä käyttää halvempia materiaaleja kartanon metsämailta.
Mitä tulee rakennuskustannukseen, saviseinä voi kilpailla puuseinän kanssa 2 kilometrin kuljetusalueen sisällä (Tihase, 1974). Savi oli usein nostettu rakennustyömaan vierestä, mikä johti pienempiin kustannuksiin.

O. Läänesaar kuvaili saviseinien valmistamista seuraavasti:
Talo tarvitsee vakaan perustuksen puoleen metriin saakka. Koska ikkunoihin kondensoituu vettä, joka myöhemmin sulaa, on suositeltavaa rakentaa ikkunalaudat kivestä, kuten talot Haavikun kartanossa on rakennettu. Rakentamiseen tarvittava savi kaivettiin ja aseteltiin pitkulaisiin kasoihin. Seinät muokataan yksi kerrallaan. Muokkaamiseen käytettiin hevosta. Se oli naisten työ, mutta aikoinaan myös lasten. Savi voitiin muokata myös sisätiloissa.

Koko opinnäytetyö on luettavissa täällä (viroksi).

Kirjallisuutta:
Majatohter/ Panu Kaila. Tallinn, Ehitame Kirjastus, OÜ Viplala, 118 sivut, 1999

Saviehitised: tarviline õperaamat igale kodanikule, kes tahab väärtuslisi hooneid ehitada odavalt, hästi ja ilusalt / kokkuseadnud praktiliste ja teoreetiliste andmete järele Joh. Pertma , Viljandi : J. Pertma, 1923

Gyürüfün savirakennus

Opiskelumateriaalia massiivisesta savirakennuksesta Gyürüfün kylästä, Etelä-Unkarista.